Vuosi tuli täyteen tätä säätöä. Mä olen jo niin monesti ollut valmis sanomaan, että mulle riitti. Joku siinä kuitenkin on, että olen aivan liian heikoilla. En edes käsitä mitkä ne ominaisuudet on mikä tässä viehättää, en käsitä, enkä usko, että meillä voisi olla edes mitään tulevaisuutta, en usko viihtyväni ja pysyväni tyytyväisenä kovin pitkään. 

Nyt kuitenkin koko pakka on hajoamassa ja juttu paljastui. Olen älyttömän surullinen toisen puolesta. Olen saanut puheluita ja viestejä, ja mun tekee niin pahaa toisen puolesta. Olen sitäpaitsi kauhea ihminen. Tää juttu on todella sekava, tuntuu että kaikki mustamaalaa toisiaan ja tavoitteena saada mut vaan sekasin. Sekasin mä olenkin ja haluan juosta ja lujaa karkuun. Mutta oikeasti mä en halua mitään muuta kuin rakastaa ja rakentaa elämää. 

Nyt tuntuu, etten pysty mihinkään vakavaan. Eikä se ole järkevääkään, itseäni siinä huijaisin ja satuttaisin tuollaisen ihmisen rinnalla. Olen aivan liian vahva persoona, että tukehduttaisin toisen ihan varmasti. Toisen suunnitelmat tuli aika vasten kasvoja; kaikki tunteet ja tulevaisuuden suunnitelmat. ÄH, olis ihana ajatus, muttei siitä tule mitään kun tää juttu on lähteny näin kierona liikkeelle joskus. Luottamussuhteeseen ei ole mahdollisuuksia.

Edelleen, nyt pitäisi juosta ja lujaa. Miks mä en tee sitä jo???

Loma ja viikonloppu on ollu ihana <3 Hitaita aamuja, treeniä, ulkoiluja, Helsinkiä. Synttärilahjaksi 26ruusua <3 Helsingissä kavereita, shoppailuja, viihdettä, kaupunkielämää, ulkona syömistä, elämysmatkailua lähiössä ja hotellitreffejä <3 Siis täydellinen vkl lyhyillä yöunilla, muuten ei kerkeisi tehdä kaikkea mitä haluaa jos ei jostain tingi. Skumppaa ja haleja yömyöhään, hirmuhyvältä tuntuvia haleja kainalossa, kesken unien heräämistä halimaan ja söpöjä aamuherätyksiä <3 Intohimoa ikkunalaudalla, kaupungin vilinän yllä. En valita.

Mä oon hukassa ja helvetin heikoilla. Tarviin apua ja mulla on vahvoja tukia, mutta en ole valmis vastaanottamaan sitä. Järki sanoo kyllä mitä pitäisi tehdä, tunne sanoo, että kato vielä.