lauantai, 14. lokakuu 2017

Elämä vie...

Missä mä menen?

Mulla on täydellinen työ, ihana koti ja parisuhde. Olipa kamala kirjoittaa noin :D 

Pyrin olemaan parempi kuin koskaan ennen. Haluan yrittää ja olla todellakin sen arvoinen, että tämä juttu kantaa. 

Luulen ettei tulee olemaan helppoa. En etsi täydellistä, etsin luotettavaa. Rakastan todella paljon, näen todella hyvän tulevaisuuden.  Sellaisen josta olen aina haaveillut. 

Töitä pitää tehdä ja kasvaa pitkin matkaa. Tämä ihana positiivinen haaste ja rakastan kehittää itseäni paremmaksi ihmiseksi.

sunnuntai, 9. huhtikuu 2017

Mikä mikä fiilis

Uskomatonta, outoa ja pelottavaa. Onks tää aitoa ja oikeeta tunnetta? Riittävän vahvaa? Kestääkö.. Jotain ihan erilaista kyllä mitä olen koskaan tuntenut. Erilaista rakkautta, terveempää ja tasapuolista. Jotenkin tuntuu, tää on kypsempää ja levollisempaa kuin 8vuotta sitten.

Mä olen kyllä vaarallisesti hönähtänyt. Tuntuu oudolta, ei yhtään mun tapaista mutta olen niin onnellinen jos musta löytyy tämäkin puoli, ei pelkkä kyyninen kovanaama joka ei kykene heittäytymään. Mul on ihan sama kuinka käy, mä menen edelleen hetken vietävänä. 

Mua ei tukehduteta. Mä saan tilaa mut myös ymmärrytstä ja paljon hellyyttä. Meil on hauskaa ja samanlaisia kiinnostuksenaiheita. Mul on rauhallinen sielu, ei hötkyile joka suuntaan ja parasta on vaan olla kainalossa rutistuksissa. Mä joudun varmasti tulee aika paljon vastaan. Ja olen jo koittanut tullakin ja kertoa omista haasteista. 

Parhaita hetkiä tällä viikolla on paljon. Yksi kun kaikkien ennakkoluulojeni jälkeen viihteellä ollessa hän liittyi seuraan. Tajusin vaan, tässä vieressä on hyvä olla. Hirveä ikävä ja halipula. Samalla ahdistus muista ihmisistä ja edellisen suhteen traumat juomistilanteista. En edes katsonut ketään muuta tai ajatellut kenestäkään mitään sellaista. Halusin vaan yhden.

perjantai, 10. maaliskuu 2017

Aivan sekaisin...

Vuosi tuli täyteen tätä säätöä. Mä olen jo niin monesti ollut valmis sanomaan, että mulle riitti. Joku siinä kuitenkin on, että olen aivan liian heikoilla. En edes käsitä mitkä ne ominaisuudet on mikä tässä viehättää, en käsitä, enkä usko, että meillä voisi olla edes mitään tulevaisuutta, en usko viihtyväni ja pysyväni tyytyväisenä kovin pitkään. 

Nyt kuitenkin koko pakka on hajoamassa ja juttu paljastui. Olen älyttömän surullinen toisen puolesta. Olen saanut puheluita ja viestejä, ja mun tekee niin pahaa toisen puolesta. Olen sitäpaitsi kauhea ihminen. Tää juttu on todella sekava, tuntuu että kaikki mustamaalaa toisiaan ja tavoitteena saada mut vaan sekasin. Sekasin mä olenkin ja haluan juosta ja lujaa karkuun. Mutta oikeasti mä en halua mitään muuta kuin rakastaa ja rakentaa elämää. 

Nyt tuntuu, etten pysty mihinkään vakavaan. Eikä se ole järkevääkään, itseäni siinä huijaisin ja satuttaisin tuollaisen ihmisen rinnalla. Olen aivan liian vahva persoona, että tukehduttaisin toisen ihan varmasti. Toisen suunnitelmat tuli aika vasten kasvoja; kaikki tunteet ja tulevaisuuden suunnitelmat. ÄH, olis ihana ajatus, muttei siitä tule mitään kun tää juttu on lähteny näin kierona liikkeelle joskus. Luottamussuhteeseen ei ole mahdollisuuksia.

Edelleen, nyt pitäisi juosta ja lujaa. Miks mä en tee sitä jo???

Loma ja viikonloppu on ollu ihana <3 Hitaita aamuja, treeniä, ulkoiluja, Helsinkiä. Synttärilahjaksi 26ruusua <3 Helsingissä kavereita, shoppailuja, viihdettä, kaupunkielämää, ulkona syömistä, elämysmatkailua lähiössä ja hotellitreffejä <3 Siis täydellinen vkl lyhyillä yöunilla, muuten ei kerkeisi tehdä kaikkea mitä haluaa jos ei jostain tingi. Skumppaa ja haleja yömyöhään, hirmuhyvältä tuntuvia haleja kainalossa, kesken unien heräämistä halimaan ja söpöjä aamuherätyksiä <3 Intohimoa ikkunalaudalla, kaupungin vilinän yllä. En valita.

Mä oon hukassa ja helvetin heikoilla. Tarviin apua ja mulla on vahvoja tukia, mutta en ole valmis vastaanottamaan sitä. Järki sanoo kyllä mitä pitäisi tehdä, tunne sanoo, että kato vielä. 

perjantai, 14. lokakuu 2016

Liian pitkään suunta ollut ylös, välillä syöksylaskulla takas maanpinnalle

Mä oon huomannu, että taidan olla helkutin ihastunut, Hitto kun oon koittanu alusta asti pitää tietyt epäilyt kirkkaina ja mielessä, en tiedä missä vaiheessa ne unohtui ja aloin toiveajattelemaan että tästä vois tulla jotain. Olin varmaan perustellut sen itselle jonain vanhana roikkusuhteena, mutten sellaisena jossa mennään naimisiin viime kuussa. Selitykset tuntu olevan kohillaan, toki vaikutti aika uskottavilta.

Ärsyttää kun mä viimeiseen astiin pidän tunteeni kurissa. Olen onnistunu tosi hyvin omasta mielestä ja mun käytös on näyttäytynytkin semmosena soutamisena ja huopaamisena. Ihan varmasti ku välillä uskaltaa heittäytyä ja välillä vetelee takasin ja lujaa. Plus ne jutut mitä kuuli joskus sillon alussa toisaalta. En ole edes kokenu että olisin näin ihastunu. En tajua, oon aina luullu että se iskee heti ja lujaa, mutta näköjään kannattaa antaa mahdollisuus. Toki kaikki muuttuu mielenkiiintoisemmaksi aina kun ei voi saada jotain. 

Olin aika äimänä, yövuoroissa, onneks hyvän työkaverin kanssa. Oikeesti meinas kyllä ratketa, muttei olis ollu sen arvosta. Loppuillasta eniten ketutti vaan hirvee halu päästä viereen ;P Mä oon niin outo. Järkeilin asian, mikään ei ole muuttunu, tämä selkeytti kuviota ja nyt se on helpompaa. Pelkkää seksiä. 

Mietin henkistä estettä. Eniten mua vituttaa et miten idiootin kuvan mä itestäni annan, mut toisaalta tämmöstä tä on ollu alusta alkaen, salassa ja pelkkää pylsimistä. Mun puolesta voidaan jatkaa, mä voin tehdä just sitä mikä on hausiaa ja tuntuu hyvältä. Pikkuahdistus kuitenkin, tekis mieli iskee nyrkit pöytään ja huutaa lujaa. Ei pidä kuitenkaan unohtaa positiivisia puolia.

Nähtiin muutama päivä paljastumisen jälkeen. Oli se vähä hasardia, mutta niin hyvä olla vieressä vaik ihan ihan snadisti kiukutti. Ei paljon, loppuilta oli ihan taivaallista....en ala :/

perjantai, 26. elokuu 2016

Elämäni kesä 2016

Hei oikeesti! Nyt mä oon saanut elää just niin kun mä olen halunnut, välittämättä mistään ja tekemällä juuri sitä mikä siinä hetkessä tuntuu hyvältä.

Aivan mainioita kekkereitä ja sellaisessa ympäristössä johon koen sopivani täysin. Kauniita ihmisiä, hyvää musiikkia ja juotavaa, ja ihanat ilmat! Paljon kulutettua rahaa, aikaa ja energiaa. Paljon uusia tuttavuuksia ja ihania kokemuksia.

Helsinki ei petä. Olen siellä saanut olla tänä kesänä monen monta kertaa ja se on vaan niin eri maailma. Ihanaa ihmisvilinää ja heittäytyminen pois arjesta ja arjen ympyröistä on helppoa. Chillailua eri mestoissa, hyvän näköisiä ihmisiä ja paljon tekemistä, kokemista ja ihan vaan fiiliksestä nauttimista.

Kolmet festarit ja yks ulkomaan rantaloma. Juhannus oli mainio. Siis elämäni paras juhannus, pitkään sitä piti elää! Miestarjonta oli tämän kesän parasta antia siellä. En ymmärrä mutta kyllä semmoset jäbät osoitti kiinnostusta, mitä en olis ikinä ajatellu.. Vaikka tiedän että oon spessu, mutta en ehkä ihan tämmösten miesten makuun. Todella outoa, imartelevaa. Huomiokiintiö on taas hetkeen täynnä. Tapasin myös maailman söpöimmän miehen <3 

Parasta on kaupunkifestarit hyvän kaverin seurassa. Mä nautin enemmän kuin laki salli. Se viikonloppu näytti siltä, minkälaiseksi oman elämäni ja nuoruuteni miellän vahvimmin. Huoletonta hauskanpitoa, tunteella elämistä ja menemistä, tekemistä ja tutustumista. Nauttimista siinä hetkessä, lähtemistä mukaan yllättäviin pyyntöihin, makoilua laiturilla, ja kaiken, kaiken muun unohtamista. Mun on niin hyvä olla! Mä nautin mun elämästä! <3 Ihan parasta, paras kesä 2016.

Liian vaikea pukea sanoiksi kun tuntuu että ulosanti tukehtuu, koska on vaan ollut niin huippua. Eniten rakastan niitä fiiliksiä, sitä huolettomuutta. Sitä että mä teen ja koen, ilman että vaan haaveilen siitä. Mä olen ansainnut tän, enkä ikinä aijo kieltäytyä mistään mikä tekee mut onnelliseksi. Elän omaa elämää, en muita miellyttääkseni.