Mä oon huomannu, että taidan olla helkutin ihastunut, Hitto kun oon koittanu alusta asti pitää tietyt epäilyt kirkkaina ja mielessä, en tiedä missä vaiheessa ne unohtui ja aloin toiveajattelemaan että tästä vois tulla jotain. Olin varmaan perustellut sen itselle jonain vanhana roikkusuhteena, mutten sellaisena jossa mennään naimisiin viime kuussa. Selitykset tuntu olevan kohillaan, toki vaikutti aika uskottavilta.

Ärsyttää kun mä viimeiseen astiin pidän tunteeni kurissa. Olen onnistunu tosi hyvin omasta mielestä ja mun käytös on näyttäytynytkin semmosena soutamisena ja huopaamisena. Ihan varmasti ku välillä uskaltaa heittäytyä ja välillä vetelee takasin ja lujaa. Plus ne jutut mitä kuuli joskus sillon alussa toisaalta. En ole edes kokenu että olisin näin ihastunu. En tajua, oon aina luullu että se iskee heti ja lujaa, mutta näköjään kannattaa antaa mahdollisuus. Toki kaikki muuttuu mielenkiiintoisemmaksi aina kun ei voi saada jotain. 

Olin aika äimänä, yövuoroissa, onneks hyvän työkaverin kanssa. Oikeesti meinas kyllä ratketa, muttei olis ollu sen arvosta. Loppuillasta eniten ketutti vaan hirvee halu päästä viereen ;P Mä oon niin outo. Järkeilin asian, mikään ei ole muuttunu, tämä selkeytti kuviota ja nyt se on helpompaa. Pelkkää seksiä. 

Mietin henkistä estettä. Eniten mua vituttaa et miten idiootin kuvan mä itestäni annan, mut toisaalta tämmöstä tä on ollu alusta alkaen, salassa ja pelkkää pylsimistä. Mun puolesta voidaan jatkaa, mä voin tehdä just sitä mikä on hausiaa ja tuntuu hyvältä. Pikkuahdistus kuitenkin, tekis mieli iskee nyrkit pöytään ja huutaa lujaa. Ei pidä kuitenkaan unohtaa positiivisia puolia.

Nähtiin muutama päivä paljastumisen jälkeen. Oli se vähä hasardia, mutta niin hyvä olla vieressä vaik ihan ihan snadisti kiukutti. Ei paljon, loppuilta oli ihan taivaallista....en ala :/