Taas semmosia juttuja mitä ei haluais koskaan kenenkään joutua kokemaan. Oon taas joutunu ramppaamaan lääkärillä ja blaa blaa. Maanantaina sainki sitten soiton että pitäis tulla käymään.. En oikeesti olis voinu taas uskoa, se oli vaan niitä pahoja ajatuksia mitä mielessä oli käyny. Sillon jos jollonki kellot pysähty. Siitäpä se koko päivä lähtikin menemään päi persettä. Ei tätä tunnetta voi vaan kukaan ymmärtää miten pettyny on kaikkeen.

Polvi paskana, koirilla mahat sekasin, en kerenny luennolle ja piti lähtee aikasemmin, optikko määräs silmälasit ja mitä vielä.. Ei tommosia päiviä mulle kiitos.. Harvoin on tommosia päiviä mutta sitten kun on niin sitten se on tosi surkee.. Toivon että tehtyjen ratkaisujen ansiosta elämä alkaa pikkuhiljaa paranemaan, vaikka nytten tuntuukin taas lohduttomalta....menetin taas hyvän ystävän..ja enemmän.