Elämä menee eteenpäin.  1vuoden ja 2kk seurustelun jälkeen tuli suhde valmiiksi.. Ei enään tuntunut siltä että en vois elää ilman toista. Pystyisin kyllä olemaan tyypin kanssa mutta mitä turhaan kun on tullut ajatuksia, että voisihan sitä jonkun muunkin kanssa olla. Se on kuitenkin kohdellu mua miten sattuu ja huolimattomasti. Tunne laski ja opetin itseni pois mustasukkaisuudesta. Ja siinä vaiheessa  ei tuntunut enään välittävänsä toisesta tarpeeksi. Ikäero oli liikaa ja sen huomasi jokapäiväisessä elämässä. Olen nuori ja haluan jotain uutta, ihan turha jäädä paikoilleen.. :D Kovasti on vielä hommaa päästä toisesta yli, joka on ihan ymmärrettävää mutta kyllä tunne on selkeästi laskenut.. Hauska tyyppi se on edelleen ja välillä olis kiva viettää aikaa yhdessä.

On jotenkin niin vapaa olo..Helpottunut, ei ahdista eikä tunne olevansa enää niin velvollinen. Olen oppinut taas olemaan yksin... Se ei ole kyllä ollut ongelma mutta välillä tulee semmonen olo että nyt kun ei ole muuta tekemistä, voisi olla toisen kainalossa.. Tottumusta.. :)

Uusia tuulia todellakin puhaltaa, mutta otetaan ihan iisisti.. Nuoruus on sitä aikaa kun pitää mennä ja tulla. Ei sitä sitten enää vanhana jaksa tai kiinnostu moisesta.