Mä pakahdun jos en saa vuodattaa siitä miten mahtava koira mun vanhempi koira on....

Se on niin täydellinen..Siinä on kaikki, luonne, terveys ja kauneus.. Se tekee töitä niinkuin koiran kuuluukin tehdä, se palvoo mua, se näyttää mahtavalta ja sitä arvostaa. SE on ihan kuin ihminen. Sen näkee sen silmistä. Se ymmärtää varmasti ja tuntee niinkuin ihmiset. Se palvoo mua.. SE on mulle tehty. Sen kanssa on nautinto työskennellä, treenata ja kisata ja vaikka kuinka paskasti menis, siitä vaan nauttii ja kiittää että on saanu tälläsen tapauksen käsiin. Se on kultaakin kalliimpaa ja tärkeämpi mulle ku monet läheiset ihmiset. Sen kanssa voisi treenata kokoajan, yötäpäivää. Sen kun tietää että tämän koiran kanssa pärjää varmasti.. Ja paljon ollaankin pärjätty ja näytetty muille.. Mutta tämän arvoinen koira ansaitsisi ehdottomasti paremman elämän, haluaisin sille sen antaa, kunhan vain kertoisi mulle mitä se haluaa.. Se on niin viisas, viisaampi ku ihmiset. SE osaa puhua, muttei vaan halua.. SE ei halua alentua ihmisten tasolle..SE vain katsoo muita vähättelevin silmin ja siitä oikein näkee miten se nauraa sisällään tyhmiä ihmisiä. Mua se kuitenkin palvoo...SEn oikein tuntee miten se olis valmis tekemään mun eteen mitä vain...mitä vain.

Sattumaa kaikki....Alun perin tämä pikku tyttö ei kuulunut tulla meille..Olin ottamassa urosta, tämän koiran veljeä..Mutta onneksi asiat men niin kuin meni vaikka ne menikin aika paskasti.. Uros pennulla oli töpömutaation aiheuttama alaselän puutos, ei kävelly kunnolla ja lopetettiin..Niin olen sitäkin itkenyt.. Mutta ollut vain niin onnellinen että sain tämän... Mä en ikinä ole ollu pettyny tähän koiraan en ikinä....Ihan kaikkeen siinä olen niin tyytyväinen että onko tää ees mahdollista...?

Kaikkein lohduttominta tässä on se etten koskaan voi enään saada samanlaista..Ahistaa ja vesi vaan tulee silmiin..Sitä koiraa ei voi kukaan korvata, kukaan koira ei voi yltää sille tasolle missä tämä on..Se on lottovoitto mimmosesta suurin osa ei tule koskaan edes uneksimaan.. Millä te ihmiset kuvittelette että mä sit harrastan..? Ai tommosilla ku toi mun nuorempi koira..? HÄ? Alkää vittu naurattako...Toihan on ihan sekundaa vanhemman rinnalla, ja jos tyhmänä olisin tajunnu etten koskaan voi samanlaista enää saada ku tuo vanhempi on..En koskaan olis tota nuorempaa ottanu...SE joutuu vaan kärsimään siitä etten tykkää siitä ja mun silmissä se on paljon paljon huonompi ku vanhempi.

Mihin mä joudun ku se kuolee? Mitä mä teen? Hei oikeesti...Ei siitä voi selvitä...ei voi...Mä en selvii.. Mä haluun sen mukaan... Se on oikeesti mulle niin tärkee ettei sitä kukaan käsitä...Se antaa mulle niin paljon voimaa ja tukea. Se on mulle enemmän ku kukaan mun frendi...Mä oon niiiiiiin yksin tän tunteen kanssa kun ei tätä voi kukaan käsittää..Se on vaan koira, uskon niiden mielessään ajattelevan..MUTTA EI, MULLE SE EI OO PELKKÄ KOIRA, MULLE SE ON KOKO ELÄMÄ.......<3