Sitä tulee mentyä usein pää edellä puuhun. Mutta miksi kieltäytyä jos teidossa on ihan huippu ilta? Tavattiin kaksi viikkoa sitten koulutuksen merkeissä. Koulutus oli huippu ja jutut mainioita. Koulutus meni ollessa oma pöljä itseni ja nämä lähti tietenkin mukaan. Painittiiin enemmän ja vähemmän tosissaan ja ylimääräistäkin. Nyt kahden viikon jälkeen, askel seuraavalle levelille. Jutut nyt oli enemmänkin levottomia mutten ajatellut niiden johtavan niin pitkälle. 

Ennen yövuoroa tuli vietettyä aikaa. Olin edelleen sitä mieltä, etten voi, ajattelin pitää täysin fiinillä tasolla toiminnan. Olo kuitenkin niillä käsillä, oli liian hyvä ja turvallinen. Loppu aiheutti vaan ja ainoastaan hyvää oloa koko loppuillaksi.

Aamu ei kuitenkaan ollut enää niin hyvä. Olo oli suoraan kuin biisistä (totuutta ja tehtävää) jossa lauletaan "Pahimpia on aamut...". Tämä oli varmasti juuri sellainen aamu. Olo oli kuin olisin itse tahallaan satuttanut itseäni tunkemalla nokkani sellaisiin tilanteisiin mihin ei pitäisi. En kuitenkaan olisi jättänyt tekemättä mitään mitä tein. Nouseminen oli hankalaa, syöminen ja nukkuminen ollut hankalaa jo jonkin aikaa. Uskon, että muutaman päivän päästä osaan nauttia asiasta jo erilailla. 

Oikeasti tajusin miten hukassa olen ja mitä kaipaan. En sano että hän olisi juuri sellainen, mutta monta sellaista piirrettä jota tarvitsen kumppaniltani. Uskottomuus ei ole yksi niistä ominaisuuksista ;) vaan semmonen jämeryys ja lempeys samassa paketissa. Kun toinen seisoo omilla jaloillaan on helppo olla itsekkin vieressä. Pystyy hölläämään omistaan täysin ja luottaa että joku muu hoitaa joskus. Mä en voi, enkä missään tapauksessa haluakkaan pitää kaikkia ohjia omissa käsissä en elämässä yleensä, enkä myöskään makkarissa.. xD 

Mulla on nyt tehtävä asennemuutos, niin hauskanpidon suhteen kuin senkin suhteen miten asennoituisin parisuhteeseen. En voi etukäteen pelätä kyllästymistä, sitten se ainakin tulee. Mun täytyy olla valmis luopumaan joistain asioita jotta saan jotain toista tilalle. Mun tulee oikeasti tahtoa.

Miks mun elämään eri voi rytinällä tulla jotain minkä kelkkaan nousta ja mistä aloittaa tää elämänmuutos mihin olen ihan valmis, enää odotan vain suuntaa. Voin lähteä mihin vaan!