Uskomatonta, outoa ja pelottavaa. Onks tää aitoa ja oikeeta tunnetta? Riittävän vahvaa? Kestääkö.. Jotain ihan erilaista kyllä mitä olen koskaan tuntenut. Erilaista rakkautta, terveempää ja tasapuolista. Jotenkin tuntuu, tää on kypsempää ja levollisempaa kuin 8vuotta sitten.

Mä olen kyllä vaarallisesti hönähtänyt. Tuntuu oudolta, ei yhtään mun tapaista mutta olen niin onnellinen jos musta löytyy tämäkin puoli, ei pelkkä kyyninen kovanaama joka ei kykene heittäytymään. Mul on ihan sama kuinka käy, mä menen edelleen hetken vietävänä. 

Mua ei tukehduteta. Mä saan tilaa mut myös ymmärrytstä ja paljon hellyyttä. Meil on hauskaa ja samanlaisia kiinnostuksenaiheita. Mul on rauhallinen sielu, ei hötkyile joka suuntaan ja parasta on vaan olla kainalossa rutistuksissa. Mä joudun varmasti tulee aika paljon vastaan. Ja olen jo koittanut tullakin ja kertoa omista haasteista. 

Parhaita hetkiä tällä viikolla on paljon. Yksi kun kaikkien ennakkoluulojeni jälkeen viihteellä ollessa hän liittyi seuraan. Tajusin vaan, tässä vieressä on hyvä olla. Hirveä ikävä ja halipula. Samalla ahdistus muista ihmisistä ja edellisen suhteen traumat juomistilanteista. En edes katsonut ketään muuta tai ajatellut kenestäkään mitään sellaista. Halusin vaan yhden.