Ei tunnu hyvältä, huono olla välillä. Välil niin pahasti et repii sisältäpäin palasiin ja haluis vaan paeta tätä kaikkee. Haluun sitä ja haluun tätä, mut olisko mikään siltikään kauheen hyvin. Olis kiva ihastuu ja rakastuu ja lennellä niitten vatsaperhosten mukana ja hymyssä suin kokoajan. Nyt vaan kaipaa läheisyyttä ja kainaloo ku tuntuu niin yksinäiseltä.  Mut en haluu enää semmosta mitä oli joskus muutamia vuosia sitten kun en meinannu itte perässä pysyä omissa touhuissaan, mutteipä se psyykkeelle ollu kovin helppoa. 
Voisin ihan hyvin rauhottua aloilleni ja alkaa olla jonku luotettavan ja ihanan tyypin kanssa jonka kans normi elämä olis helppoa ja antoisaa, ei välttämättä luksusta mutta semmosta tavallisen ihanaa.
Pitäis opetella myös olemaan ja elämään yksin, nauttimaan omasta seurasta ja pitämään huolta itsestään. Tykkäämään omasta tilasta ja omasta ajasta. Siihen on vielä matkaa kun on itsensä totuttanut siihen että nauttii jatkuvasta seurasta ja huomiosta. 
Nyt kuitenki pääjomottaa ja tosi tylsä taas kömpii tonne sänkyyn yksin. Samoin kaikki tää vaikuttaa koulujaksamiseen ja tekis mieli vaan ottaa pako jonnekkin lomalle ja unohtaa kaikke, pitää hauskaa ja nollata, ihan niin täysin ettei tekis enää ikinä mieli.....